Jiiihaa = tästä alkaa YHLC Ketchupin ensimmäinen osa :) Eipä sen kummempia, lukemaan vaan <3

 

Yksinhuoltaja suvun 1. sukupolven 1. edustaja: Eva Ketchup (pitää ketsupista). Eva oli ollut kuuluisan Tähtistar -suvun 456. sukupolven ensimmäinen lapsi. Hän katkeroitui kovasti, kun hänen
nolo pikkusiskonsa valittiin suvun seuraavaksi perijäksi hänen sijaansa, joten luonnollisesti hän otti ja lähti perustamaan omaa, parmpaa ja ylvästä sukua.

"Ei ois ehkä kannattanu sukulaisten ruveta, l-l-l-l-leikkimään tulella", Eva viihdyttäytyi räppäämällä. Vanhoillisessa Tähhitstarin suvussa oli musiikki ollut kokonaan kiellettyä ja matkalla uuteen kotikaupunkiinsa, Abc:hen, Eva oli törmännyt mitä kutkuttavampiin säveliin.

"Olipa hyvä, että kokeilin räppäämistä! Musiikki on ihanaa", Eva mietti hurmaantuneena. Hän huomasi olevansa erittäin kiinnostunut musiikista harrastuksena.

Valitettavasti räppäys ei tuottanut tyhjällä tontilla rahallisia tuloksia ja Eva sai jäädä vain unelmoimaan matkallaan kohtaamien katusoittajien pursuilevista rahapurnukoista.

Kyllä tontille vähän ilmestyi elämää sentään hetken päästä. Rod Humble kävi heittämässä pihalle pinkin paketin samalla, kun Eva teki tuttavuutta aamulehdenjakajansa kanssa.
"Jos haluat massia, joudut käymään töissä!", postityttö neuvoi Even kerrottua surkeasta räppärin tuloistaan.
"X on puoli yytä toiseen, tajuatko? Ei se raha tyhjästä pamahda. Katso päivän lehdestä työpaikkailmoitukset!"
"Niin, joo", Eva nyökkäsi vaikkei ollut aivan varma ymmärsikö kaiken tytön sekavasta puheesta.

"Ei täällä mitään työpaikkailmoituksia ole", Eva huomautti selailtuaan lehteä läpikotaisin.
"Ei niin", postityttö totesi hymyillen ousoti itsekseen.
"Tuota... Taidan mennä nyt sisälle juomaan aamukahvini loppuun. Ettei jäähdy...", Eva takelteli.
Hän ei halunnut sekaantua mihinkään huumebisneksiin, kuten postityttö oli jo tainnut, pupillien koosta pääteltynä ainakin.

Even koti ei tosin vielä ollut kovin narkkareilta suojaava. Se näytti kuitenkin hänen mielestään hänelle itselleen, eli joltain, mikä sanoo "vaaleanpunainen = hyvä juttu", ja se riitti hänelle. Toistaiseksi. Työpaikka kyllä olisi hyvä löytää pikapuoliin ennen talventuloa.

Pian Eva tutustui ensimmäiseen tuttavaansa. Rosemaria oli lenkillä kulkenut tontin ohi ja pyshätyi rupattelemaan Even kanssa. Hän kertoi työskentelevänsä huonekalu liikkeessä ja lupasi Evalle tuntuvan alennuksen, jos tämä joskus poikkeaisi ostoksille.
"Olisi luvannut ennemmin työpaikan...", Eva mietti suu mutrussa.

Eve tervehti myös Rosemariaa seurannutta Ressu -koiraa.

Hän tajusi sen pian virheeksi, sillä Ressusta koitui hänelle siitä hetkestä lähtien aina vain hiattaa. Se kyti aina Ketchupien tontilla ja sitä joutui torumaan vähän väliä kaikille ärhentelemisestä.

Ja heti, kun Eve sai jotain uutta ja kivaa ostettua, oli Ressu mennyt nakertelemaan ja järsimään esinettä.
"Hyi, miten tuhma!", Eva huusi sormi ojossa katuvaiselle ressulle.

Muuttopäivänä tontille ilmestyi myös kaksi miestä. Toinen heistä oli täysin lukossa olvea Kaarle.

Ja Kaarlen iskurepliikkien väliin tunkeutunut Elias. Perhoset, jotka olivat luoneet Kaarlen mielestä tilanteen täydellisen romanttiseksi, lehahtivat äkkiä sivuun, kun Elias tuli rehvastelemaan linnakundin menneisyydellään.
"Jep, olen sellainen 'paha poika'. Suurimman osan tavoistani olen parantanut, mutta jonkun
pitäisi vielä kesyttää minut loppuun. Tiedtähän, näyttää mitä rakkaus on", Elias selitti. Eva, joka oli heikkona kesytettäviin, varsinkin blondeihin miehiin, tunsi polviensa notkahtavan.

Ennen kuin Eva huomasikaan, Ketchupin suvun ensimmäinen elinpäivä oli jo paketissa. Hän
päätti hankkia heti seuraavana päivänä työpaikan juuri ennen nukahtamistaan.

Heti kukonlaulun aikaan Eva oli jo odottamassa uutta lehteä. Hän korjasi vanhan pois tieltä ja
tähyili keltaista pilviveikkoa auringonnousuun.

Tasan kello 7 keltaisuus ilmestyi tontin reunaan ja toimitti lehden ajallaan. Tällä kertaa Eva
löysi kolme työpaikkailmoitusta, joista hän heti huomasi suosikkinsa: vapaa paikka tanssijan uralla.

Eva vaihtoi itsensä samantien liikunnalliseen asuun ja suorastaan juoksi töitä hakemaan. Hän
ei koskaan ennen ollut käynyt töissä, joten tämä oli hänestä kerrassaan jännittävä uusi koke-
mus (johon kaiken lisäksi liittyi musiikki)!

Energinen Eva sai paikan heti. Pomo oli evan työtavasta niin mielissään, että saman päivän
päätteeksi hän tarjosi Evalle ylennyksen taustatanssijana. Ylpeänä Eva asteli ruosteisesta
kimppakyytiaudosta kotipihalleen.
"In your face, äiti!" hän riemuitsi.

Eva tarttui tietenkin heka ylennysrahojen tuomaan mahdollisuuteen uudistaa kotiaan.
"Tästä tulee tosi hieno, kunhan menestyn töissä jatkossakin!" hän nyökytteli itsekseen.

Ylennyksen kunniaksi Eva soitti vielä taksin ja lähti kaupungille kiehkuroimaan. Hän päätyi
keilaradalle ja tuumaili, että koska miehetkin varmasti pitäisivät keilailusta, hän saattaisi löytää
täältä isän tuleville lapsilleen.

Keilaavien miesten ulkonäkö kuitenkin vaikutti olevan vähän... no mitä on.

Ja vaikka Eva lopulta heitti pinnalliset kriteerit mielestään, kenenkään luonne ei silti häntä
sytyttänyt.

Kaikilla oli samanlainen tukka...

Ja jopa vanhat herrat näyttivät pitävän tiukasti kiinni vihreistä ulkovaatteista.

Paikallinen ennustaja oli kyllä tarjonnut Evalle apua miesten löytämisessä, mutta kuultuaan
tämän palkkavaatimukset Eva perääntyi kotinsa ainoan seinän taakse piiloon.

Oli Eva yrittänyt treffailua jo aikaisemmin, mutta seuraa ei tuntunut löytyvän. Kun hän oli saanut pakit Eliakselta...

... kahdesti...

...ja kerran myös Kaarlelta, hän alkoi tuntea epätoivon ja itsekritiikin hiipuvan mieleensä.

Töistäkään ei ollut kuulunut ylennystä aikoihin, vaikka hän oli sitä alkuun kovinkin toiveikkaasti
odotellut. Pomo oli vihjaissut, että Evan karismassa oli vielä vähän kehittämistä, joten Eva oli
hankkinut peilin ja treenannut sen edessä hurmaavaa puhumista, mutta päätyikin usein vain
etsimään vikoja ulkonäöstään.
"Onko se nenäni? Vai tasapaksu luonteeni? Enkö saa ylennystä, koska minulla ei ole miestä...
Muttei kukaan halua olla kanssani, kun työni on niin huono! Miten saan ylennyksen, jos en saa
sitä ilman miestä, jota en saa ilman ylennystä!"

Eva koitti notkua kaupungilla löytääkseen tanssialalla vaikutusvaltaista seuraa ja uima-asuisia
blondeja miehiä (hänen unelmiensa täyttymys). Eräänä päivänä hän päätyi harrastamaan taas
rakastamaansa musiikkia. Hän räppäsi klubilla laulun huonosta menestyksestään ja hyvin
nopeasti nuo suloriimit tavoittivat muunmuassa Karl Rankenbergin korvat, joka jäi mielen-
kiinnolla seuraamaan esitystä.

Muutama muukin simi jäi seuraamaan räppiä päivän mittaa ja Eva sai kerätyksi jopa vitosen!

Evan lopeteltua esiintymisensä Karl tuli esitteäytymään hänelle. He keskustelivat hyvän tovin
ja Eva tunsi olevansa aivan myyty (tai yksinkertaisesti niin epätoivoinen, että tämä kelpaisi).

Eva alkoi soitella Karlin kanssa, ja hänen mielialansa kohentui roimasti myös itseluottamuksen alkaessa suorastaan uhkua hänestä. Hän sai töissä ylennyksen ja uuden ystävän: Karolan.

 

Hän sai juuri parahiksi ennen ensimmäisen lumisateen ryöppyä rakennettua taloonsa kaikki seinät ja katon valmiiksi. Hänellä oli jopa kylpyhuone erikseen.

 

Kun uuni oli asennettu kämppään, Eva oli päättänyt remontoinnin loputtua kutsua ihanan Karlin treffeille kotiinsa. Aiemmin hän ei olisi edes kehdannut, mutta nyt hän voisi tarjota tälle illallistakin. Äitikin aina sanoi tien miehen sydämmeen kulkevan vastan kautta (vaikka hiiteen noloja pikkusiskojai suosiva äiti sanontoineen).

Eva soitti kaikuvan puhelun kylpyhuoneestaan ja Katl suostui heti treffeihin ja kertoi tulevansa
tunnin sisällä paikalle. Eva lähti heti keittämään spagettia ja herkullista kastiketta, mutta koke-
maton kokki kun oli, poltti ruoan pian pohjaan.

 

 

Voivoivoi, miten Eva tästä selviää :( Se ei selviä kuin vasta ensi osassa. Sillä aikaa kommentoikaa ja laittakaa rakentavaa palautettakin mielellään! Aina kiva, jos joku sanoo "hyvä" mutta vielä kivempi jos joku sanoo kokonaisen lauseen ;) Kiitos mielenkiinnostanne!

-Owwie